Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Taantumus tulee häviämään, kansa voittamaan ja mikään tai kukaan ei voi lyödä kansansotaa Intiassa!

”Vallankumousarmeija on tarpeellinen siksi, että suuret historialliset kysymykset voidaan ratkaista vain voimalla, ja voiman organisaationa nykyisessä taistelussa on sotilaallinen organisaatio.”

-Lenin

”Kokemus luokkataistelusta imperialismin aikakaudella opettaa meille, että ainoastaan aseiden voimalla työväenluokka ja työtätekevät joukot voivat lyödä aseistetun porvariston ja tilanherrat; tässä suhteessa voimme sanoa, että ainoastaan asein voidaan muuttaa koko maailma.”

– Mao Tse-tung

Kuten toverit tietävät, toverimme Intian Kommunistisesta Puolueesta (maolaisesta), Kansan Vapautussissiarmeijasta ja vallankumouksellisista joukkojärjestöistä sekä puolueen johtamista vallankumouksellisista kansankomiteoista kehittävät tällä hetkellä vastakampanjaa lyödäkseen saarto- ja tuhoamiskampanjan nimeltä ”Kagaar”. Tämä sankarillinen uroteko on oikeutetusti koko kansainvälisen kommunistisen liikkeen huomion keskipisteenä, eikä kukaan voi olla piittaamatta siitä. Kuten olemme aiemmin ottaneen kannan:

”Tänä päivänä Intian Kommunistinen Puolue (Maolainen) edustaa maailman kommunisteille kolmea suurta punaista lippua, jotka erottavat jyvät akanoista kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä. 1. Marxismi-leninismi-maoismin puolustaminen revisionismilta. 2. Kansansodan tie rauhansopimusten, sovittelun ja kapitulaation tietä vastaan. 3. Uusdemokraattisen vallankumouksen lippu, talonpoikaisto perustana anti-imperialistiselle taistelulle, heitä, jotka kieltävät imperialismin sortamien maiden puolifeodaalisen luonteen, vastaan.” (Juhlikaa ja kohottakaa korkealle loistokkaan Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) perustamisen 20. vuosipäivä, KKL, syyskuu 2024)

Tänä päivänä me, Kansainvälinen Kommunistien Liitto, vahvistamme tämän kannan, ja ottaen sen lähtökohdaksemme, julistamme kantamme nykyiseen tilanteeseen.

Kun joukot nousevat, vanhan järjestyksen romahdus kiihtyy

Viimeisin kansannousujen aalto, jonka kärjessä on sorrettujen kansakuntien kapinallisen nuorison uusi sukupolvi, joka alkoi Indonesiasta ja joka on ravistellut Nepalia, Filippiinejä, Perua, Madagaskaria ja Marokkoa, ja joka jatkaa kehittymistään entisestään, on voimakas ilmaisu joukkojen voimasta – kun ne nousevat, maa järisee, taivaat myrskyävät ja vanha järjestys murenee. Yhä kasvava ja aina vain taistelevampi anti-imperialistinen liike sortavissa maissa, jota kiihdyttää Palestiinan kansan syvästi innoittava sankarillisuus sen murtumattomassa kansallisessa vastarinnassa yhdysvaltalaista imperialismia ja Israelin lahtareita vastaan, osoittaa, että proletariaatti maailman hallitsijoiksi itseään kutsuvien keskuslinnoituksissa on herännyt uneliaisuudestaan ja uusiutuvalla voimalla todistaa olevansa loistavien perinteidensä arvoinen. Viime ajoilta Ecuadorin (käynnissä oleva maan lamauttaminen) ja Ranskan (syyskuun taistelut) proletariaatin ja kansan taistelut, ilmiselvine eroavaisuuksineen, erottuvat liikkeinä, joissa kommunisteilla on merkittävää vaikutusta ratkaisevissa syvimpien ja laajimpien joukkojen kerroksissa ja osissa, ja näiden luonne on paljon vähemmän vaistonvarainen. Maailma ei ole rauhassa, se ei ole koskaan ollut, mutta se tulee aina vain kuumeisemmaksi suurten joukkotaistelujen myötä, jotka uuden aamunkoiton airuina vahvistavat jälleen, että vallankumous on päätendenssi. Vallankumouksellinen tilanne epätasaisessa kehityksessä maailmassa tulee ilmaistuksi voimaperäisesti.

Koko kapitalistinen järjestelmä, viimeisessä ja uusimmassa vaiheessaan, imperialismissa, on yleiskriisissään, joka kiihtyy. Imperialistien sodanlietsonta, jolle sysäystä antaa erityisesti yhdysvaltalainen imperialismi pysäyttääkseen rappeutumisensa ja pyrkiessään saavuttamaan menetetyt asemansa, luovat imperialististen valtioiden militarisaation valtavan kiihtymisen. Taantumus kautta linjan, kasvava tendenssi fasismiin ja joukkojen työ- ja elinolosuhteiden valtava kurjistuminen, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin, on todellisuutta koko planeetalla. Maailmassa, jossa on olemassa mitä kuvottavinta luksusta, on 673 miljoonaa aliravittua ja 2,6 miljardilla ihmisellä ei ole varaa riittävään ihmisravintoon.

Kaikkein kriittisin on tilanne sorretuissa kansakunnissa, jossa byrokraattisen kapitalismin kriisiä voimistavat imperialismin instituutioiden pakottamistoimet ja suoranainen aggressio, kuten nähdään Karibialla (Venezuela, Kolumbia, Haiti jne.), jossa yhdysvaltalainen imperialismi rikkoo avoimesti jokaista lakia, joka koskaan on ollut olemassa koskien valtioiden itsemääräämisoikeutta. Imperialistien välinen taistelu markkinoista ja raaka-aineista, ”vaikutuspiireistä”, siirtomaista ja puolisiirtomaista, tämä on se, mikä muodostaa imperialistien välisen ristiriidan. Kun tämä ristiriita kärjistyy, imperialistien täytyy kiristää otettaan ”omista” siirtomaistaan ja puolisiirtomaistaan, ajaa ulos kilpailijansa, pakottaa voimaan pistinten järjestys ja lakeijoidensa täysi uskollisuus, joten tämä myös kärjistää ristiriitaa imperialismin ja sorrettujen kansakuntien ja kansojen välillä.

Nykytilanteessa on kolme perusristiriitaa: ristiriita porvariston ja proletariaatin välillä, imperialistien välinen ristiriita sekä ristiriita imperialismin ja sorrettujen kansakuntien ja kansojen välillä. Pääasiallinen ristiriita on ristiriita imperialismin ja sorrettujen kansakuntien ja kansojen välillä. Tämä ristiriita näyttelee johtavaa ja ratkaisevaa roolia, tähän tulee lujasti tarttua, ja täten, kuten puheenjohtaja Mao sanoi, kaikki muut ongelmat, joita meidän tulee analysoida, ovat ”helposti ratkaistavissa”.

Sorrettujen kansakuntien ja kansojen kansallisen vapautusliikkeen kasvava kehitys korostaa tarvetta sen yhdistämiseksi kansainvälisen proletaarisen liikkeen kanssa. Toisin sanoen, tämä implikoi siis, että marxismi-leninismi-maoismin eikä minkään muun ideologian tulee ohjata maailmanlaajuista taistelua imperialismia ja taantumusta vastaan, mikä vaatii leppymätöntä taistelua revisionismia ja opportunismia vastaan. Tämä on kommunististen puolueiden tehtävä ja vaatii sitä, että nämä, asettamalla itsensä taistelun etulinjaan, tarttuen aseisiin ja kehittäen kansansotaa, keskellä armotonta yhteenottoa vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä, rakentavat mahtavan anti-imperialistisen rintaman. Me maolaiset tiedämme hyvin, että ilman kansanarmeijaa kansalla ei ole mitään.

Aseistetut proletaariset etujoukot sorretuissa kansakunnissa, kansansotia johtavat kommunistiset puolueet näyttelevät tässä tilanteessa ratkaisevaa roolia imperialismin vastaisen taistelun kehityksessä, proletaarisen maailmanvallankumouksen kehityksessä ja tulevassa voitossa. Nämä puolueet muodostavat sorrettujen ja riistettyjen armeijan etujoukot, ne, jotka näyttävät tietä valloittaen taivaat. He ovat ne, jotka ovat eläviä esimerkkejä proletaarisen liikkeen yhdistymisestä kansallisen vapautusliikkeen kanssa marxismi-leninismi-maoismin ohjauksessa. Tältä kannalta maolaisten johtamilla kansansodilla on niiden kansallista vaikutustakin laajempaa merkitystä, ne ovat ratkaisevia kommunismin voiton puolesta käytävässä taistelussa koko maailmassa.

Emme ole ainoita, jotka tietävät tämän, vihollinen on tästä jopa tietoisempi kuin monet itsensä ”vallankumouksellisiksi kommunisteiksi” julistaneet. Tätä vastaten imperialistit ja taantumukselliset, erityisesti yhdysvaltalainen imperialismi, joka täyttää yhä roolinsa maailman vastavallankumouksen santarmina, käyttävät valtavia resursseja tukahduttaakseen kansansodat verellä ja tulella.

Revisionismi ja opportunismi, nuo riistäjien kurjat palvelijat, näyttelevät myös rooliaan, joka on vaarallisempi kuin mikään muu ase vastavallankumouksen arsenaalissa. Nämä kuvottavat olennot ja ajatukset tunkeutuvat anti-imperialistiseen ja vallankumoukselliseen liikkeeseen ja ne yrittävät kaapata kommunististen puolueiden johdon kaikenlaisilla pahantahtoisilla vehkeilyillä eivätkä epäröi tehdä yhteistyötä kaikin tavoin poliittisen poliisin ja salamurhatoimijoiden, kuten CIA:n ja muiden kanssa. Joissain tapauksissa ne saavuttavat väliaikaisia menestyksiä, kuten Öcalanin petturuus ja PKK:n likvidationismi vastoin kurdikansan pyrkimyksiä kansallisen itsemääräämisoikeuden puolesta, tai niissä tapauksissa, joissa ne onnistuivat jakamaan anti-imperialistisen liikkeen laittamalla yhden osan Palestiinan kansallisesta vastarinnan rintamasta toista vastaan.

Meidän tulee nähdä se eeppinen taistelu, jota toverimme Intiassa käyvät tällä hetkellä tässä vallankumouksen ja vastavallankumouksen välisen taistelun yleisessä historiallisessa ja poliittisessa kontekstissa.

”Operaatio Kagaar” epäonnistuu, IKP(maolainen) tulee voittamaan

”Operaatio Kagaar” kehittyy yhdysvaltalaisen imperialismin kehittämän ns. ”matalan intensiteetin konfliktin” (MIK) synkän strategian tiukkana sovelluksena. On erityisen selvää, että ”operaatio Kagaarissa” sovelletaan oppeja, jotka yhdysvaltalaiset imperialistit oppivat taistelussa Perun kansansotaa vastaan. Tämä on käytännön tunnustus sille, kuinka vaarallisena imperialistit ja taantumukselliset pitävät kansansotaa Intiassa, vihollisen raivokas verenhimoinen kampanja on ilmaisu pelosta vallankumouksellisen liikkeen voiman edessä.

Voimakas keskitys keskushallinnon käsiin, sekä poliisin, salaisen palvelun ja armeijan komentorakenteiden yhdistäminen, yhdistettynä hyökkäyksen kaikenlaisia vastalauseita intellektuelleilta, edistyksellisiltä ja jopa parlamentaarisilta puolueilta (jopa Kongressipuoluetta syytetään yhteistyöstä ”urbaanien naxaliittien” kanssa!) takaa sen, että byrokraattisen-maaomistajavaltion täysi voima voidaan ohjata vallankumouksellista liikettä vastaan. Armeija, joka johtaa sotilaskampanjaa suoraan, ilmapommituksien käyttö, ”erikoisjoukot” johtavat puolisotilaallisten joukkojen ja poliisivoimien pääjoukkoa. Drakoninen vaino, johon kuuluu kidutusta, raiskauksia ja kaappauksia/”katoamisia” ennen suhteellisen vapaasti toimineita demokraattisia järjestöjä vastaan puolueen uudelleenvälitysketjujen hiljentämiseksi ja valkoisen terrorin hallitseman yhteiskunnallisen ilmapiirin luomiseksi. ”Turvallisten kylien” (todellisuudessa keskitysleirien) ja ”eteentyönnettyjen operaatiotukikohtien” järjestelmän käyttö, ”kattavan turvallisuusjärjestelmän” keskiössä ollen sotilastukikohdat. ”Kansalaistoimintaohjelmien”, ”ystävällismielisen poliisitoiminnan” käyttö, joukkoja yritetään ”ostaa” hyväksikäyttäen heidän köyhyyttään jakamalla tavaraa. Toimet disinformaatiokampanjan osana psykologista sodankäyntiä (CRPF on jakanut kymmeniä tuhansia radioita Bastarissa) levittämiseksi kaukaisimpiinkin kyliin. Suurmaanomistajien roistojen, luopioiden ja pakotettujen joukkojen mobilisaatio vastavallankumouksellisiin miliiseihin (kuten ”District Reserve Guard”), laittaen joukot joukkoja vastaan. Valtavia ohjelmia pettureille ja luopioille armahduksineen ja taloudellisine ”korvauksineen” heille, jotka ”katuvat” ja ”liittyvät valtavirtaan”. Keskitetty uutisointi, jossa vanhan valtion tappioita peitellään, mutta niiden ”menestyksiä” liioitellaan, intensiivinen uutisointi luopiokaadereista ja ”joukkoantautumisista” (usein lavastettuja).

Kaikki tämä, mikä tänään tapahtuu Intiassa, on samanlaista, kuin se, mitä yhdysvaltain imperialistit sovelsivat Perussa 1990-luvun alussa. Kuten intialaiset toverit ovat todenneet:

”Imperialistiset voimat, varsinkin yhdysvaltalaiset imperialistit, ohjaavat suoraan kapinanvastaisia ohjelmia Intiassa. Kansallisen terrorismin vastaisen keskuksen (NCTC) muodostamisessa ja nykyisen operaatio Kagaarin tapauksessa yhdysvaltalaisten imperialistien rooli on merkittävä.”

Yhdysvaltain imperialistit ja niiden intialaiset ”kumppanit” seuraavat pitkäaikaista suunnitelmaa. Ne eivät improvisoi. Ne ovat tutkineet IKP (maolaista) pitkään ja ne tietävät, että kommunistista puoluetta vastaan voidaan iskeä vakavasti vain, jos ne pystyvät soluttautumaan siihen ja/tai hankkimaan kollaboratöörejä sen riveistä. Osa MIK-strategiaa on yrittää jakaa kapinallinen voima, ja tästä syystä taantumukselliset voimat pyrkivät sotkeutumaan aktiivisesti sen sisäiseen elämään. Erityisesti tärkeitä johtajia salamurhataan tai pidätetään, ja tunnetut oikeistolaiset jätetään eloon. Pääsihteeri toveri Basaravaj antoi elämänsä sen puolesta, että kansansota jatkuu voittoon saakka. Hänen sankarillinen vastarintansa vihollisen hyökkäystä vastaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka yhdessä yli 20 johtavan kaaderin, jotka kieltäytyivät luovuttamasta, kanssa oli voimakas esimerkki, jonka antoi kommunisti tietoisena roolistaan puolueen johtajana ja kansansodan ohjaajana, samalla, kun ”Sonu”, joka saarnaa kapitulaation puolesta, on yhä elossa – politiikassa ei ole sattumia. Juuri, kuten vallankumoukselliset yrittävät käyttää hyväkseen kaikin tavoin ristiriitoja vihollisen leirissä, niin tekevät myös taantumukselliset.

Puheenjohtaja Mao Tse-tung opettaa meille, että sisäiset tekijät ovat aina määrääviä ja niinä hetkinä, kun taistelu vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä kiihtyy, kun kärsitään merkittäviä vaikeuksia tai iskuja, ilmenee tendenssi kapitulaatioon. Ensin se ilmenee ideoina ja käsityksinä, jotka voivat pian kehittyä revisionistiseksi linjaksi ja petturuudeksi ja kollaborationismiksi taantumuksen kanssa. IKP (maolaisen) keskuskomitea paljastaa ja torjuu Sonun koplan, joka on pettänyt puolueen ja vallankumouksen. Luopio Sonu edusti tendenssiä sovitteluun, kapitulaatioon, yksipuoliseen ajatteluun, kuolemanpelkoon, ja soti puolueen ja marxismi-leninismi-maoismin periaatteita vastaan. Turvautuen kuluneisiin argumentteihin hän syyttää IKP (maolaista) ultravasemmistolaisuudesta, ”legaalisen taistelun hylkäämisestä”, mennäkseen vallankumouksellisen sodan kaikkivoipaisuuden periaatetta vastaan, pitkällisen kansansodan periaatetta vastaan, ja lopulta itse IKP (maolaisen) sotilaallista linjaa vastaan. Kuten IKP (maolainen) on paljastanut, Sonun revisionismin poliittisena perustana oli Intian yhteiskunnan puolifeodaalisen luonteen kiistäminen, sen väittäminen, että pääasiallinen ristiriita olisi vaihtunut ristiriitaan proletariaatin ja porvariston välillä, yritys likvidoida uusdemokraattinen vallankumous ja kansansota.

Sonu ja hänen koplansa vastustivat kahden linjan taistelua, vastustivat puolueen demokraattista sentralismia, johtaen salaliittoa puolueen jakamiseksi. Kävi ilmi, että tuollaiset kannat ja argumentit puolueen periaatteita vastaan olivat yritys likvidoida puolue, kapituloitua kansansodasta ja liittyä vastavallankumouksen riveihin ja alkaa ojentaa puolueen kallisarvoisia aseita vastavallankumoukselle.

Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) keskuskomitea huomauttaa:

”Sonun ja Satishin sovittelevat tendenssit, joita he ovat ravinneet vuosikymmeniä, muuttuivat asteittain sovitteluksi, ja operaatio Kagaarin myötä tämä sovitteleva opportunismi muuttui petturuudeksi ja vastavallankumoukselliseksi toiminnaksi. Emme osanneet arvioida tätä kehitystä oikein ajoissa. Tämän epäonnistumisen vuoksi molemmat käyttivät johtoasemiaan aiheuttaakseen vakavaa vahinkoa vallankumoukselliselle liikkeelle. Tiedotamme vallankumoukselliselle leirille, että tulemme tutkimaan tätä epäonnistumista ja omaksumaan siitä tarvittavat opit.

(…)

Vaikka Sonu ja Satish antautuivat tänään, ja joku toinen antautuu huomenna, lupaamme kansalle, että puolueemme ei koskaan antaudu viholliselle. Niin kauan, kun olemassa luokkia, luokkataistelu – korkeimmassa muodossaan, kansansotien muodossa – tulee jatkumaan; tämä on historiallinen sääntö. Antautujat eivät voi muuttaa tätä sääntöä. Siispä, jopa väliaikaisten takaiskujen edessä, tulemme edistymään suurella luottamuksella ja rohkeudella taistelussa vallankumouksellisen liikkeen edistymisen puolesta. Lopullinen voitto kuuluu kansalle.” [ei alkuperäinen, käännetty englanniksi portugalinkielisestä käännöksestä]

Historiallinen kokemus opettaa, että vihollinen tukeutuu revisionistisiin, opportunisiin ja petturimaisiin elementteihin yrittäessään jakaa puolueen. Tämä on perustavanlaatuinen elementti MIK-strategiassa: vihollinen tekee kaikkensa luodakseen hämmennystä, jotta vallankumouksellisilla voimilla herää epäilyksiä, koska se, joka epäröi, menettää aloitteen. Ilman aloitetta kansanarmeija ei voi soveltaa aktiivista puolustusta, se muuttuu suhteellisen passiiviseksi ja se voidaan tuhota.

On kaksi tapaa voittaa sissiarmeija, erottaa se joukoista tai katkaista siltä pää likvidoimalla sen johto; olemukseltaan tämä on: taantumuksellisen voiman tulee tuhota kommunistisen puolueen johto aiheuttaakseen väliaikaisen tappion kansansodalle, sillä marxilais-leniniläis-maolainen oikea puolueen johto on se, joka takaa yhtenäisyyden vallankumouksellisen armeijan ja joukkojen välillä.

Kommunistien ympäri maailman on murskattava voimaperäisesti kaikki nämä vihollisen hyökkäykset ja yhdistää rivit Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) kanssa, jota johtaa puoluekongressin valitsema keskuskomitea ja joka soveltaa puolueen linjaa kuten se on asettanut. Kellään, joka ei alistu puolueen perusasiakirjoille ja sen kurille, ei ole oikeutta kutsua itseään puolueen jäseneksi. Niin toimii kommunistinen puolue, tämä on kyse periaatteista, ja jokaisen, jolla on edes alkeellisinkaan ymmärrys marxismi-leninismi-maoismista, tulee tietää tämä.

Intian Kommunistisen Puolueen (maolaisen) peruslinja, tie, jota Intian vallankumous seuraa, pitkällinen kansansota vallan valtaamiseksi koko maassa ja uusdemokraattisen vallankumouksen kulminoimiseksi, sekä tämän jälkeen sosialistisen vallankumouksen edistäminen ja marssi kohti kommunismia – kuten puoluekongressi ja sen perusasiakirjat ovat asettaneet – on epäilemättä oikea. Tämä on ainoa marxilais-leniniläis-maolainen linja ja mikä tahansa muu linja on revisionistista petosta. Mitä tahansa puolueen keskuskomitea päättääkään, kun toverit ovat voineet käydä läpi viime aikojen kokemukset, mitä tahansa mahdollisia säätöjä he tekevätkään koskien taktiikkaa ja soveltamista, mikään ei muuta tätä.

Jokainen väliaikainen takaisku, kuten tukialueen menettäminen, vanhan valtion vallan uudelleen pystyttäminen alueilla, joilla oli vallankumouksellisia kansankomiteoita, ei ole mitään kummallista maolaisille. Tukialueet ovat olemukseltaan fluidisia ilmauksena muodosta, jossa kansansota kehittyy, prosessista, jossa kaksi kilpailevaa puolta, vallankumous ja vastavallankumous, yrittävät saartaa ja tuhota toisensa vallankumouksen lopulliseen voittoon saakka. Kiinan kansansota kehittyi tuolla tavalla ja niin on kehittynyt jokainen tähän päivään saakka käyty kansansota. Puolueen ehdottoman johdon alla, KVSA mobilisoi, politisoi, organisoi ja aseistaa joukkoja ja uusi valta kukoistaa jälleen, vallaten takaisin menetettyjä alueita ja valloittaen uusia.

Kansainvälinen Kommunistien Liitto seisoo lujasti rinta rinnan IKP (maolaisen), Kansan Vapautussissiarmeijan, vallankumouksellisen rintaman joukkojen kanssa maaseudulla ja kaupungeissa, marxismi-leninismi-maoismin lipun alla, kansansodan lipun alla, ja torjuu ja tuomitsee kaikki yritykset levittää hämmennystä, pessimismiä ja kapitulaatiota. Olemme täysin vakuuttuneita, että toverimme Intiassa, keskuskomiteansa johtamana, tulee lyömään MIK-strategian kehittämällä lisää kansansotaa. Mikään ei voi lyödä järjestäytyneiden joukkojen voimaa, ja Intian vallankumouksen proletaarisen etujoukon, loistokkaan IKP (maolaisen), johtamana Intian kansa jatkaa imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja puolifeodaalisuuden pois pyyhkimistä, vallaten vallan koko maassa, ja se tulee rakentamaan sosialismin ja kulttuurivallankumousten kautta marssimaan kommunismiin yhdessä koko ihmiskunnan kanssa. Tämä on historian lakien täyttämistä, ilmausta aineen liikkeen laista – petturit voivat sanoa mitä haluavat – se on tosiasia.

Revisionismi on päävaara kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä

Luopio Sonun ja hänen koplansa revisionistiset kannat ja hänen petturuutensa eivät ole vain Intiaan rajoittuva ilmiö; ne ovat myös ilmausta revisionisten kantojen olemassaolosta kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä, jossa on avoimia ja kätkeytyneitä luopio Sonun tukijoita. Tästä syystä meidän täytyy ottaa opiksi näistä tapahtumista ja ottaa se, mitä tapahtui Sonun petturikoplan kanssa tärkeänä varoituksena kansainväliselle kommunistiselle liikkeelle ja kutsuna nostaa taistelua revisionismia ja kaikenkarvaista opportunismia vastaan, ja erityisesti kapitulationistisia ja petturimaisia tendenssejä vastaan. Rivien yhdistäminen IKP (maolaisen) kanssa merkitsee taistelua Sonun seuraajia kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä vastaan, pyyhien pois kaikki revisionistiset ja opportunistiset kannat, jotka ovat yhteneväisiä hänen kantojensa kanssa.

Porvariston todellisia agentteja ovat he, jotka propagoivat sorrettujen maiden luonteen kiistämistä puolikoloniaalisina ja puolifeodaalisina maina, joissa byrokraattinen kapitalismi kehittyy, olipa se sitten kohottamalla trotskilaisten vanhat tunnukset ”riippuvaisista kapitalistisista maista” tai kautskylaisen teorian ”uusista imperialistisista maista”, jotka toimivat taistelukoirina, joita heidän imperialistiset isäntänsä ruokkivat ”uudella taloudellisella datalla”, joka hämärtää – pikkuporvarillisille muka-”intellektuelleille” vailla vahvoja juuria joukkojen keskuudessa – riistosuhteita ja imperialismin taloudellisia suhteita. Proletaarisen maailmanvallankumouksen päävoima, sen nykyisessä kehitysvaiheessa, on uusdemokraattinen vallankumous, jota johtaa proletariaatti kommunististen puolueidensa kautta, ja tämä on juuri se, minkä revisionismi haluaa meidän kadottavan näköpiiristämme, vedoten aina ”uusiin olosuhteisiin” ja syytöksiin ”ultravasemmistolaisuudesta”.

Nykymaailmassa elämme historiallisen kiihtymisen aikaa, jossa kommunisteja kutsutaan osallistumaan suuriin taisteluihin asettaakseen itsensä tapahtumien etulinjaan ja kehittääkseen vallankumouksen subjektiivista tekijää. Puheenjohtaja Mao opetti meille, että pelko on vastakohtaista vallankumoukselle ja vain he, jotka eivät pelkää tuhannen sivalluksen aiheuttamaa kuolemaa voivat syöstä keisarin satulasta. Sonun, hänen kuolemanpelkonsa ja yksipuolinen analyysinsä edustavat vallankumousta vastustavaa kapitulationistista henkeä. Tästä syystä kutsumme koko kansainvälistä kommunistista liikettä oppimaan siitä, mitä IKP (maolainen) meille näyttää, jälleen kerran sen, että revisionismi on päävaara ja meidän täytyy koventaa kahden linjan taistelua taistellakseemme sitä vastaan riveissämme ja korostaaksemme tarvetta antautua täysin pyyteettä vallankumoukselle.

On aika yhdistää rivit IKP (maolaisen) kanssa lujemmin kuin koskaan

On tarpeen vahvistaa ja nostaa uusiin korkeuksiin kansainvälisen vallankumouksellisen ja anti-imperialistisen liikkeen tuki Intian kansansodalle. Meidän täytyy olla osana päihittämässä ”operaatio Kagaar”.

Yli kahden viime vuosikymmenen ajan IKP (maolainen) on ollut mitä vahvimman inspiraation lähde kommunisteille ja vallankumouksellisille kaikkialla maailmassa. Oikeastaan monet niistä uusien sukupolvien proletaarisista vallankumouksellisista, jotka nyt näyttelevät ratkaisevaa roolia anti-imperialistisen ja vallankumouksellisen liikkeen jälleenrakentamisessa monissa maissa, ja jotka antavat arvokkaita kontribuutioita taistelulle kommunististen puolueiden rekonstituution puolesta, maolainen etujoukko voitti IKP (maolaisen) johtaman kansansodan todellisuuden vallankumouksellisen mullistuksen esimerkin voimalla, prosessi, joka muistuttaa sitä, josta puheenjohtaja Mao sanoi, että marxismi-leninismin Kiinaan toivat lokakuun vallankumouksen tykinlaukaukset. Vain tämä tosiasia olisi tarpeeksi todistusta Intiassa käytävän uusdemokraattisen vallankumouksen merkityksestä maailmanvallankumoukselle. Tietenkin vallankumouksen maailman väkirikkaimmassa maassa kehityksen tärkeys on kuitenkin vielä tuotakin suurempi. Joukkojen paino määrää imperialisminvastaisen sodan lopullisen tuloksen, meidän edistyksemme tai takapakkimme Intiassa on siis ratkaisevaa vallankumouksen ja vastavallankumouksen voimasuhteille koko maailmassa. Proletaarisina internationalisteina meillä on vankkumaton velvollisuus seistä kivenkovina tovereidemme Intiassa rinnalla, meidän tulee jatkaa sitä lujalla ymmärryksellä, että se, mikä on pelissä, on maailmanvallankumouksen kehityksen tahti.

Meidän tulee kaksinkertaistaa ponnistuksemme kehittää kansainvälistä kampanjaa Intian kansansodan tueksi. Meidän ei tule antaa osana MIK-strategiaa toteutetun imperialismin ja luopioiden ja pettureiden tukemien intialaisten taantumuksellisten synkän suunnitelman hämmennyksen ja pessimismin levittämiseksi onnistua. Meidän täytyy paljastaa vihollisen psykologinen sodankäynti nostamalla omien voimiemme ja joukkojen tietoisuutta yleensä marxismi-leninismi-maoismin totuudella, kehittäen meidän ideologista ja poliittista vastaoffensiiviamme. Meidän täytyy rynnätä taisteluun jokaisella rintamalla taistellaksemme kaikkia hyökkäyksiä intialaisia tovereita vastaan. Meidän täytyy väijyttää imperialistit ja tehdä kaikkemme sabotoidaksemme heidän suunnitelmiaan. Meidän täytyy yhdistää kaikki, jotka voidaan yhdistää ”operaatio Kagaarin” – ja MIK-strategian yleensä – päihittämiseksi Intian uusdemokraattisen vallankumouksen voiton palvelemiseksi ainoan tiensä, kansansodan kautta.

Kutsumme kommunistisia puolueita ja vallankumouksellisia järjestöjä, maailman anti-imperialisteja ja kaikkia, jotka vastustavat taantumusta, etenemään ripeästi anti-imperialistisen rintaman rakentamisessa, taistellen joukkojen kasvavien anti-imperialisten mielialojen ja protestin kanavoimiseksi yhdeksi mahtavaksi sotaisaksi toiminnaksi kansansotien ollen sen keskiössä. Tämän prosessin täytyy ottaa nyt harppaus, se, mitä olemme tehneet tähän asti, ei ole tarpeeksi. Marxisti-leninisti-maoistien kaikissa maissa täytyy tehdä kaikki tarpeelliset ponnistukset ja säädöt kehittääkseen toimintaansa tässä suhteessa. Me, Kansainvälinen Kommunistien Liitto, täytämme tehtävämme yhä tarmokkaammin ja päättäväisemmin.

Toverit,

kutsumme kaikkia kommunistisia puolueita ja järjestöjä yhtymään tähän kutsuun, ilmaisten sitoumuksensa ja allekirjoituksensa siihen, tähdäten antamaan sysäystä kansainvälisen kommunistisen liikkeen yhtenäiselle kampanjalle IKP (maolaisen) ja kansansodan Intiassa puolustamiseksi.

ELÄKÖÖN INTIAN KOMMUNISTINEN PUOLUE (MAOLAINEN)!

KUNNIOITTAKAA KAATUNEITA SANKAREITA SEURAAMALLA HEIDÄN KANSANSODAN TIETÄÄN!

ALAS ”OPERAATIO KAGAAR!”

ELÄKÖÖN KANSANSOTA INTIASSA!

ELÄKÖÖN MARXISMI-LENINISMI-MAOISMI!

Kansainvälinen Kommunistien Liitto

Lokakuu 2025